Kauan ja hartaasti odotettu Kauppakeskus Lippulaiva avasi ovensa 15. syyskuuta 1993 tasan 22 vuotta sitten. Lippulaiva suunniteltiin alun perin palvelemaan 90000 kuluttajan ostotarpeita. Muistelimme menneitä K-supermarket
Seilorin dipl.kauppiaan , talousneuvos Heimo Välisen kanssa
joka on ollut mukana alusta alkaen.

Alun perin osaksi Suur-Espoonlahden aluekeskusta suunniteltu kauppakeskus Lippulaiva avasi virallisesti ovensa 15. syyskuuta 1993 klo 10 ”enemmän tai vähemmän ostovoimaisille kuluttajille”, kuten Länsiväylä kirjoitti 22 vuotta sitten. Jo Lippulaivan suunnittelu- ja rakennusvaiheessa oli tehty tarkkoja analyyseja kauppakeskuksen vaikutusalueen kuluttajista ja ostovoimasta. Ostovoiman arveltiin olevan tuohon aikaan huomattava – 930 miljoonaa markkaa – minkä arveltiin kohdistuvan etupäässä vähittäiskauppaan ja kahvila-ravintolatoimintaan.

Espoonlahti – joka koostui 22 vuotta sitten Soukasta, Laurinlahdesta, Iivisniemestä ja Kivenlahdesta – oli hedelmällistä kasvuperää Lippulaivan kaltaiselle kauppakeskukselle. Tuolloin alueelle rakennettiin koko ajan lisää asuntoja. Kauppakeskuksen välittömässä läheisyydessä oli yhdeksän rakentamatonta tonttia. Niistä kolmelle rakennettiin asuintaloja ja kuudelle toimistoja ja muita työpaikkoja. Asuntoja vuonna 1993 arveltiin tulevan 400–500 lisää ja 300–500 työpaikkaa.

”Ihan kuin asuttais kaupungissa!”

Lippulaivan Länsiväylä-lehdessä 12.9.1993 julkaisema aukeama ilmoitus lupasi hyvää. Lippulaivasta haluttiin tehdä erittäin houkutteleva ostospaikka nimenomaan Espoonlahden seudun lapsiperheille. Siitä haluttiin myös tehdä koko Espoonlahden keskipiste ja kohtauspaikka, minkä nimeen monet espoonlahtelaiset vannovat edelleenkin. Hyvien palvelujen puuttuessa espoonlahtelaiset olivat tunteneet itsensä maalaisiksi. Nimensä mukaisesti laivan muotoinen kauppapaikka kirvoitti eräältä asiakkaalta ensi alkuun ihastuneen puuskahduksen: ”Ihan kuin asuttais kaupungissa!” Vuosi Lippulaivan avaamisen jälkeen Vantaalla avattiin Myyrmanni. Siitä suunniteltiin lähes yhtä suurta kuin siihen mennessä suurimmasta kauppakeskusjätistä pääkaupunkiseudulla, 80000 m² Itäkeskuksesta.

Tarjolla oli jo 22 vuotta sitten useita ravintoloita ja baareja, joissa asiakas saattoi esim. syödä kyllikseen tai nauttia vaikkapa joko drinkki tai herkullinen jäätelöannos. Alko, apteekki ja tori myyntikojuineen olivat aivan Lippulaivan tuntumassa. Parkkitilaa oli heti alusta lähtien lähes 1000 autolle, samalla kun bussipysäkit sijaitsivat hyvin lähellä. Erityinen ylpeydenaihe oli aivan uudenlainen kierrätyspiste, joka tuolloin oli rutkasti edellä aikaansa ja täysin uniikki palvelu kauppakeskuksessa. Avajaiskuukauden esiintyjiin lukeutuivat esim. Kaija Koo, Kari Tapio ja Kiekko-Espoo, josta sittemmin kehittyi Espoo Blues.

Välinen: ”Ennakko-odotukset olivat kovat”

Diplomikauppias, talousneuvos Heimo Välinen sanoo, että Lippulaivan avaamisesta hänellä on paljon rakkaita muistoja. ”Hommaa oli paljon ja teimme kaikki väsymättä ympärivuorokautisia päiviä, jotta kaikki saataisiin varmasti omalta osaltamme kuntoon. Paineet onnistumisesta olivat heti alusta lähtien kohtalaisen kovat, koska Seilorin investointi maksoi noin 9 miljoonaa markkaa. Oma painokin putosi puolen vuoden aikana 10 kiloa. Onnistumisen edellytykset olivat kuitenkin hyvät, koska Kauppakeskus Lippulaivan ensisijaisella vaikutusalueella tiedettiin asuvan 46000 ihmistä ja koko markkina-alueella 86000 ihmistä. Nämä ihmiset haluttiin saada asioimaan yksinomaan Lippulaivassa, ja mikäpäs siinä laiva oli niin sanotusti lastattu ja meillä oli puitteet enemmän kuin kunnossa.”

Lippulaiva avasi ovensa toiveikkaissa merkeissä. Startti olikin varsin lupaava, koska 15.9.1993 kaikki kauppakeskuksen liiketilat oli vuokrattu. Tuolloin myyntipinta-alaa oli 18400 m² kahdessa eri kerroksessa.

Kutsuvierastilaisuudessa oli talo täynnä ja kirkkoveneet notkuivat syötävää. Alun perin mukana oli 45 yritystä – mukaan oli valittu yrityksiä ”lähes jokaiselta elämän osa-alueelta”. Valinnoilla haluttiin paikata mahdollisimman kattavasti espoonlahtelaisten kokemat puutteet alueellisessa palvelussa. Näin ollen silloinen Lippulaivan johto uskoi vakaasti siihen, että sijoittajat saisivat kohteesta puhdasta hyötyä – ja luonnollisesti myös taloudellista tuottoa. Koska vuonna 1993 oli tiedossa liike- ja toimistotilojen tyhjyysaste Espoossa, oli täysi syy olla tyytyväinen tilamarkkinoinnin hyviin mahdollisuuksiin juuri Lippulaivassa.

”Lippulaivan avaaminen oli kova juttu”

Länsiväylän toimittaja Sirpa Kurvinen kirjoitti Lippulaivan avajaispäivänä 15.9.1993: ”Keskiverto espoonlahtelaisen ei enää tarvitse juuri Lippulaivaa kauemmaksi lähteä kalaan. Kauppakeskukseen on pyritty löytämään mahdollisimman täydellinen ja alueen tarpeisiin sopiva palvelujen yhdistelmä. Valmistumisen myötä myös lähiympäristö on jämäköitynyt ja saanut siistin ja viihtyisän ilmeen.”

”Lippulaivan avaaminen oli totta kai meille kaikille kova juttu”, Välinen muistelee. ”Mikä parasta, Lippulaivaa ei rakennettu hetken huumassa. Sen myötä rakennettiin valmiiksi Espoon yhden kaupunginosan keskustan rakenne. Asuntosäätiötä, joka vastasi kauppakeskuksen suunnittelusta ja rakennuttamisesta, johti herra nimeltä Veikko Riikonen.”

Kun Lippulaiva avattiin, Länsiväylän mukaan sitä pidettiin ”keskisuurena kauppakeskuksena”. Koko oli alun perin mitoitettu vastaamaan Espoonlahden alueen kokoista kuluttajatarvetta. Kenties kaikkein tärkein päämäärä oli vähentää ihmisten tarvetta asioida Helsingissä, koska espoolaiset asioivat paljon siellä ja Tapiolassa.

Tarkkaa tutkimusta ostokäyttäytymisestä

Espoonlahtelaiset suosivat pääosin Soukkaa, Espoonlahtea ja Kivenlahtea, kun taas Suur-espoolaiset ostivat ruokansa usein Länsikeskuksesta, Tapiolasta tai Espoon keskuksesta. Ainoa paikka Espoossa, jonne oli jo ehtinyt kehittyä todellinen liikerypäs, oli Suomenoja. Myös kirkkonummelaiset haluttiin houkutella tuolloin upouuteen kauppakeskukseen, reilun 10 kilometrin päästä. Lippulaivan avaamisesta huolimatta kauppakeskuksen johto ei tuolloin uskonut Lippulaivan vievän ostajia lähialueiden muilta kaupoilta.

Vuonna 1993 Kiinteistö Oy Lippulaiva oli teettänyt tarkan ja perusteellisen tutkimuksen espoonlahtelaisten kuluttajien ostokäyttäytymisestä. Sen mukaan elintarvikkeet ostettiin mahdollisimman läheltä kotia. Näin ollen espoonlahtelaisten tiedettiin suosivan erityisesti oman alueensa ruokakauppoja. 21 vuotta sitten ostopaikan tärkeimpinä kriteereinä pidettiin sijaintia ja edullista hintatasoa. Myynniksi tuolloin budjetoitiin
300 miljoonaa markkaa vuodessa, josta suurin osa tuli ankkuriyrityksiltä kuten Anttilalta ja Välisen omistamalta K-Seilorilta. Koko Anttilan tavaratalon vuotuiseksi myyntitavoitteeksi arvioitiin 140 miljoonaa markkaa ja K-Seilorin 60 miljoonaa markkaa. Ensisijaisen vaikutusalueen ostovoimaksi arvioitiin yhteensä
940 miljoonaa markkaa.

Kauppakeskus Lippulaiva avattiin lama-aikana

Lippulaivaa alettiin suunnitella noususuhdanteen aikana, 1980-luvun lopulla. Kukaan ei olisi odottanut – eikä varmasti ainakaan toivonut – että kauppakeskuksen avaamisen aikoihin vuonna 1993 koko Suomi rämpisi syvällä lamassa. Länsiväylän mukaan hankkeen alkuvaiheessa Lippulaivan toteutuksesta neuvottelivat Asuntosäätiö, Keskusta Invest ja Postipankki. Jälkimmäinen vetäytyi, ja Postipankin tilalle tuli Kansallis-Osake-Pankki. Omistajajakauma oli suhteellisen tasaosuuksinen: Asuntosäätiö omisti 30 prosenttia, Keskusta Invest 20 prosenttia, Henkivakuutusyhtiö Salama noin 25 prosenttia ja KOP yhtä paljon.

Myllerrystä kuitenkin tapahtui matkan varrella, jo vuosia ennen Lippulaivan avaamista. Tietyt tahot menettivät kiinnostustaan kiinteistösijoittamiseen. Asuntosäätiö myi Keskolle puolet Lippulaivan osakkeistaan joulukuussa 1990. Keskusta Invest myi puolestaan osakkeensa 50/50 KOP:lle ja Salamalla, jättäen kokonaan tavoitellun vähemmistöosakkuuden. Suurimmiksi omistajiksi jäivät siis KOP (35 prosenttia) ja Salama (35 prosenttia), Keskon omistaessa 16 prosenttia ja Asuntosäätiö 14 prosenttia osakekannasta.

K-supermarket Seilori – Paras päivittäistavarakauppa

Tätä nykyä mm. huippuedistyksellisestä kylmäjärjestelmästään, elektronisesta hinnannäytöistään ja luomukauppavoitoistaan tunnettu K-supermarket Seilori toimi 1993 nykyisen Lidlin paikalla ja tunnettiin nimellä K-Seilori. K-supermarketiksi se muuttui vuonna 1995 ja laajeni nykyiselle paikalleen loppuvuodesta 2006. K-ryhmän ammattilehdelle, Kehittyvälle Kaupalle antamassaan haastattelussa tuolloin 42-vuotias diplomikauppias Heimo Välinen kertoi, että oli käynyt hakemassa oppia kauppaansa Yhdysvalloista asti.

”Olin siellä käydessäni ihaillut suuresti siistejä ja selkeitä myymälöitä, joissa hyllyt tuntuivat olevan aina kunnossa. Halusin toteuttaa samoja aatteita myös koti-Suomessa. Minun ei tarvinnut miettiä pitkään, kun minulle alkuvuodesta 1993 ehdotettiin siirtymistä Soukasta muutaman kilometrin päähän, Lippulaivaan. Tuota päätöstäni seurasi tiivis ja hyvin intensiivinen suunnittelujakso”, diplomikauppias muistelee.

Välinen sanoo, että Lippulaivan Anttilassa toimi alusta alkaen myös Tukon omistama ruokakauppa. Kesko osti Tukosta osake-enemmistön vuonna 1996 jonka jälkeen Keskolla oli vähän aikaa kaksi ruokakauppaa Lippulaivassa. Tien toisella puolella, Ulappatorilla oli S-market, entinen Ruoka Jokeri. Lippulaivan takaa lopetti K-halli Kippari ja lähin Kivenlahden K-halli ja Säästäri toimi vajaan kilometrin päässä. Eurospar oli tulossa samoin Ison Omenan kauppakeskus. En silti kilpailua hätkähtänyt. Uskoin vakaasti, että meillekin riittää asiakkaita. Jos en olisi uskonut, en olisi koskaan uskaltanut lähteä leikkiin mukaan.”

K-Seilori juuri ennen ovien avautumista ensimmäisille asiakkaille.

Selkeyttä, ilman turhaa kikkailua

Mitkä asiat olivat tärkeimpiä lähtiessäsi suunnittelemaan K-seiloria?
Tavoitteenamme oli silloin, kuten tänäänkin olla vaikutusalueemme paras ruokakauppa. Ylivoimatekijöitämme olivat ammattitaitoinen ja palvelualtis henkilökunta, alueen parhaat tuoreosastot, laajat valikoimat sekä palvelu. ”K-Seilori oli myyntipinta-alaltaan 1 585 m², lisäksi oli kassa-alueet 385 m² + varastotilat. Kylmätiskejä löytyi yhteensä noin 75 m ja lisäksi palvelutiskiä noin 13 metriä. Kunnon liikeidea on aina kaiken a ja o. Jokainen yksityiskohta oli mietittävä tarkasti ennakkoon. Halusin pienimmätkin asiat toimiviksi, tehokkaiksi ja myyviksi. Mistään ei haluttu tinkiä, mutta ei myöskään pröystäillä. Olin ollut tuolloin alla jo 25 vuotta, mikä tietysti edesauttoi valtavasti ideointia ja toteutusta, Välinen tähdentää.

Jos sinun on valittava vain yksi asia, mikä silloin on tärkeintä?
”Selkeys. Kaupassa pitäisi aina olla tilaa liikkua, koska asioinnin pitää sujua nopeasti ja näppärästi. Siksi halusimme luoda K-Seiloriin leveät käytävät, selkeän esillepanon ja kaikin puolin avaran ja kodikkaan ilmapiirin.” Vielä tänäkin päivänä Heimo Välisen filosofia pätee – K-supermarket Seilori näyttää yleisilmeeltään hyvin asialliselta. Prameaa kalustusta tai turhaa kikkailua ei löydä, katsoipa sitten minne tahansa. Kaikki on toimivaa ja tehokasta, aivan kuten Välinen alun perin halusikin.

Tavallista tomerampaa tehokkuutta

Myös tehokkuus oli alusta alkaen tyypillistä K-Seilorin toiminnalle. Jokaisella työntekijällä oli kirjallinen työnkuva, jonka kautta työntekijä tiesi tarkasti tehtävänsä.

”Henkilökunnan ammattitaito on Seilorin kannalta avainasemassa. Ammattitaitoa kehitetään omaehtoisella opiskelulla, kehittämällä ammattitaitoa työpaikalla työn yhteydessä ja koulutuksella. On tietysti tärkeää, että Seilorin työntekijät pitävät taitojaan yllä ja ymmärtävät myös toisen työtoverin toimenkuvaa. Siksi osastonhoitajia kierrätetään toistensa tehtävissä. Lisäksi jokainen myyjä on vuorollaan töissä myös kassalla.”

Kaupan ammattilaisena Heimo Välinen tiesi, että myös hyllyjen oikeaoppinen täyttäminen tuo lisää tehokkuutta. Näin hän kertoi Kehittyvä Kauppa -lehdelle vuonna 1993: ”Hyllyt täytetään kello 6–10, ja kun kauppa avataan, käytävillä ei ole laatikoita tai rullakoita asiointia vaikeuttamassa. Lauantaisin tarkkaillaan, pitääkö hyllyjä täyttää myös kaupan aukioloaikana.”

Jo ennen Lippulaivan avaamista tiedettiin tarkoin, millaisia tavaroita tilattaisiin, millainen tila niille on hyllyssä varattuna ja miltä kohdalta. Sama säntillisyys ulottui myös tavaravirtaan, kuten myös tänä päivänä. Kuormien tuloajat, -paikat, kulku ja purku on suunniteltu niin, että kaikki tapahtuu oikealla ajalla ja työtä säästäen.

”Vain paras on kyllin hyvää”

Diplomikauppias Heimo Välinen halusi ehdottomasti vain parasta jo 22 vuotta sitten K- Seilorissa. Olipa kyse tinkimättömästä palvelusta, mahdollisimman laadukkaista elintarvikkeista tai huipputekniikasta, Välinen piti ahkerasti huolta siitä, että Seilori tulisi nopeassa tahdissa tunnetuksi yhtenä Suomen parhaista ruokakaupoista.
Näin hän sanoi vuonna 1993: ”Perustuotteiden on oltava hyviä ja oikein hinnoiteltuja. Tavarantoimittajat tietävät, että meille ei huonoa huolita, ja meidän kuormamme tarkastetaan erityisen huolellisesti.”
Alusta lähtien Välinen satsasi K- Seilorissa huipputekniikkaan. Kylmälaitteita ohjattiin jo 1993 digitaalisesti tietokoneella, kullekin tuoteryhmälle optimaalisesti. Tämä järjestelmä maksoi itsensä nopeasti pois säästettyinä energiakuluina ja luonnollisesti tarkasti oikeiden lämpötilojen noudattaminen pienensi hävikkiä. Danfossin ohjausjärjestelmä oli Suomessa ensimmäinen laatuaan, ja sittemmin se levisi useisiin uusiin myymälärakennuksiin. Muita uutuuksia olivat koneellisesti jäähdytetty hedelmä- ja vihannesosasto (joka oli 22 vuotta sitten ensimmäinen laatuaan Suomessa), 150 eri juustolajikkeen juusto-osastosta, Kotisaaren leivontapiste (uunituoreita leivonnaisia pitkin päivää) ja liha-, vihannes- ja hedelmäosasto, josta on vuosien saatossa muodostui legenda.

Hyvä henkilökunta kaiken a ja o

Välinen on ensimmäinen ja viimeinen tunnustamaan, että hän ei voisi pyörittää niin menestyvää ja ansiokasta ruokakauppaa kuin K- supermarket Seiloria ilman huippuluokan henkilökuntaa. ”Ammattitaito ja motivoituneisuus ovat elintärkeitä ominaisuuksia, jos haluat työskennellä Seilorissa. Osaavan henkilökunnan merkitys on suuri kun luodaan hyvän palvelun ruokakauppaa. Osastojen vastaavat ovat joustavia, asiansa osaavia, tietävät tavoitteet ja kykenevät toteuttamaan ne. Ilmapiirimittauksen perusteella lähes kaikki vastuuhenkilöt ovat tyytyväisiä nykyiseen työhönsä. Seilorista löytyi jo 22 vuotta sitten kaksi lihakauppamestaria, lihamiehiä, kalamestari ja ruokamyyjiä. Osaamista löytyi jo silloinkin ja sitä pyrittiin ennakkoluulottomasti jakamaan toisille. Myyvistä esittelyistä ja ammattitaitoisesta ja motivoituneesta henkilökunnasta syntyy kauppaan aktiivinen kaupanteon meininki, jota kilpailijoiden on vaikeaa jäljitellä. Haluamme aina antaa asiakkaalle mahdollisimman myönteisen yrityskuvan, ja sen tekee meillä koko henkilökunta yhdessä. Hymy on tavaramerkkimme, ja hymy ei hyydy meillä tungoksessakaan. Haluan uskoa ihmisiin, ja annan aina mielelläni vastuuta muille. Kun työntekijöille antaa vastuuta, heidän parhaat tietonsa ja taitonsa pääsevät esille”, K- supermarket Seilorin diplomikauppias tähdentää.

”Sanoin tämän jo 22 vuotta sitten ja sanon saman nytkin: itse en pyri tilaamaan mitään, vaan annan osastonhoitajien hoitaa tehtäviään. Minun päällimmäinen tehtäväni tuolloin ja nykyään on johtaa toimintaa, pitää silmät ja korvat auki asiakkaiden mielipiteille. Lisäksi seuraan silmä tarkkana ympäristöä, kilpailutilannetta ja suunnittelen kaupan toimintaa jatkuvasti eteenpäin. Meillä tärkeintä on reagoida heti, jos näkee jonkun epäkohdan. Ne on korjattava heti, olipa havaitsijana kuka tahansa henkilökunnasta.”

Mitkä henkilökohtaiset ominaisuudet tekivät sinusta
noin tarmokkaan ja menestyksekkään kauppiaan?
”Jaa-a, olen kai aika itsepäinen luonne, kun sille päälle satun. Olen nimittäin syntyperältäni pohjalainen ja vieläpä härkä horoskoopissa”, Heimo Välinen naureskelee. ”Nautin suunnattomasti työstäni, enkä usko, että mikään on mahdotonta. Kaikki on mahdollista, on vain uskallettava olla parempi kuin muut kilpailijat. Riittää vaan, että uskoo tavoittelemaansa asiaan tarpeeksi lujasti ja on valmis paiskimaan sen eteen vieläkin lujemmin töitä.”

Heimo Välisellä tuleekin K-kauppiasvuosia ensi huhtikuussa (2016) täyteen jo 37 joista Seilorissa viimeiset kaksikymmentäkaksi vuotta. Asiakkaat ovat ottaneet Seilorin omaksi kaupakseen. Ensimmäisen vuoden 1993 myynti oli 62 miljoonaa markkaa ja viime vuonna ylittyi jo 29 miljoonan euron (eli 172 milj. markan) raja. ”Päivääkään en vaihtaisi pois, paitsi ehkä muutaman ”eräpäivän” 80-luvulla,” naurahtaa pirteä kauppias, joka suunnittelee taas Lippulaivan K-supermarketin laajennusta.

Uusittu myyntipinta-alaltaan yli 5000m² iso Seilori on tarkoitus avata 2017–2018.
Myös metroasema on tulossa Lippulaivaan 2019–2020.